Varjakka, the sweet home of “Keho on Dacha”, has won the status of the best village in Northern Finland!
We’ve been most lucky to celebrate it with the beautiful local community. The news of the victory came right ahead of the traditional local harvest festival.
Photos by Lölä Vlasenko
The people of Varjakka have been warmly greeting artists from different parts of the globe, giving them inspiration and actively participating in community art-making and site-specific cultural activities. This is a deserved win. And not just for Varjakka, but for all the villages out there which engage with art.
As the winds are getting colder here in Varjakka bringing Autumn on their leafy wings, we are publishing these snippets of Summer, ghostly, dreamy, a little bit sad and very inspiring.
The pictures were taken by Lölä in some of the main community-based art sites of the village: Warjakka Taidepolku / Warjakka Art Path; Warjakka Puutarha / Warjakka Community Gardens, Varjakka Bay and Warjakka Bed and Breakfast.
Soon these sites will be more golden, just as the memories they hold.
Tämä kesä oli hankkeellemme vaikeaa murroksen ja muutoksen aikaa, jossa kipuilimme ja etsimme reittiä jotakin uutta kohti. Venäjän hyökkäyssota yllätti ja järkytti koko työryhmäämme. Lopulta se hajotti alkuperäisen suomalais-venäläisen työskentelytiimimme – ei eriävien mielipiteiden vuoksi, vaan siksi ettei yhteistyön jatkaminen ollut enää pakotteista johtuen käytännössä mahdollista. Yhteisen työskentelymme keskiössä on aina ollut ihmisten kohtaaminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen.
Miten toimia, kun hanke tuntuu kaatuvan näin valtavan haasteen, koko Eurooppaa ravisuttavan sodan edessä? Heittääkkö koko hanke menemään vaiko pitää siitä kiinni ja antaa sen näyttää ajallaan, mitä siitä muotoutuu? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Olimme valtavan ja ennalta arvaamattoman kokemuksen edessä, emmekä tienneet, mitä tehdä. Tuntui kuin sota olisi katkaissut Keho on dacha -hankkeelta toisen jalan. Järkytyksestä huolimatta hanke jatkoi nilkuttaen eteenpäin.
Odotimme ja keskityimme puutarhaan. Purimme energiaamme multaan, annoimme kasvien ja taiteen tekemisen lohduttaa. Pikku hiljaa huomasimme, että Varjakassa yhteisön keskuudessa jo tekemämme työ alkoi kasvattaa hedelmää. Tuntui, kuin ympäröivä yhteisö olisi kannatellut meitä. Pitkäjänteinen puutarhatyö alkoi tuottamaan myös oikeaa ruokaa. Viime kesänä istutetut hedelmäpuut (omenat, päärynä ja luumu) kukkivat keväällä kauniisti ja yllätyksekseni alkoivat tuottamaan hedelmää jo nyt. Yleensä hedelmäpuut saavat ensimmäiset hedelmänsä vasta 3-5 vuoden päästä istutuksesta. Mansikat ja perunat menestyivät myös erittäin hyvin. Sadonkorjuu ja omavaraisuuden lisääminen tuntuivat erityisen tärkeiltä ja sydäntä lämmittävältä tänä kesänä.
Hankkeen vaikeuksista huolimatta teimme alueella taiteellisia kokeiluja ja etsimme hankkeelle uutta suuntaa. Päädyimme luomaan kaksiviikkoisen Keho on dacha -näyttelyn Varjakan venesatamassa sijaitsevaan paikallisen kyläyhdistyksen Warjakkalaiset ry:n Kalamajaan osana TaikaBox ry:n Art Hubia. Näyttely keskittyi abstrakteihin teoksiin yhteisölliseltä Warjakka Puutarhalta. Abstrakti aihe tuntui antavan meille tilaa ja aikaa miettiä, mitä Keho on dacha -hanke on, jos se ei enää ollut Warjakka Puutarhan ja Kalinushki -dachakylän yhteistyötä.
Näyttely tarjosi myös toiminnallisen taidepisteen, jossa Kalamajan vieraat saattoivat askarrella luonnonmateriaaleista sekä luoda yhteisen animaation. Animaatio toteutettiin asentamalla kamera Kalamajassa sijaitsevan pöydän yläpuolelle. Painamalla pöydällä olevaa puista nappia kameralla otettiin kuva valkoisen paperin päälle asetetuista kävyistä, kepeistä ja helmistä joka kerta, kun niitä hieman siirrettiin. Jokainen kuva lisättiin jo olemassa olevaan animaatioon ja pikku hiljaa Kalamajan vieraiden yhteinen animaatio ja tarina muotoutui. Tämä oli hauska tapa saada ihmiset leikittelemään taiteen tekemisellä.
Kalamaja tarjosi paikalliselle yhteisölle, Varjakan venesatamassa vieraileville matkailijoille ja meille kohtaamispaikan. Kohtaamiset olivatkin kesän työskentelyn kohokohtia. Ne alkoivat viitoittamaan Keho on dacha -hankkeelle myös uutta suuntaa. Tämän kesän työskentely ruokki ajatusta siitä, että voisimme viedä Keho on dacha -hanketta rohkeammin yhä syvemmälle yhteisön kanssa työskentelyyn Varjakassa. Mietimme, jos abstraktien paikkaan liittyvien kuvien sijaan kehittäisimme ensi kesäksi näyttelyn sarjan potreteista (tai julkaisisimme peräti kirjan), joka nostaisi esiin paikallisen yhteisön arjen sankareita.
Today we are sharing a mosquito ritual our dear friend, a collaborator in “Keho on Dacha” and original creator of Warjakka Art PathMirjami Mäkelä has developed, inviting to see mosquitos as triggers for art making.
Pictured here by Lölä are some outside, inside and arty mosquitos that were taken as an inspiration, which brought curious sensation of acceptance (after a while and not for too long).
Toni Rissanen, one of the visitors of the Kalamaja Art Hub – a community art space we were hosting in Varjakka this Summer – wrote this poem inspired by the sites and sounds of Warjakka. Pictured here is the poem in Finnish and English written in our guest book and also subtitling John Collingswood‘s video art he had created to the sound installation by musician Jussi Alaraasakka.
Paying the tribute to the beautiful celebration of community-based art we were most lucky to have last week in Kalamaja Art Hub in the Varjakka bay, Oulu, Northern Finland, we are publishing the images of the exhibition we held there for two happy and inspiring weeks.
The abstract images of the textures, objects and nature sites of Varjakka were taken by Keho on Dacha’s visual artist John Collingswood, the project’s artistic leader Tanja Råman and Oulu based media artist Niko Auvinen.
Many of them come from two community art sites of Varjakka: Warjakka Puutarha / Warjakka Community Gardens and Warjakka Art Path.
The gardens are located in what used to be foundations of the houses which existed here a century ago. The garden became so much more than one, being also a stage, a place for gatherings for the local community, and a home for little art objects created in Varjakka.
The Art Path leads to the gardens from the Varjakka bay, offering several “stations” where visitors can make art and install it in the woods.
This week Varjakka is facing lovely times of the #WarjakkaArtLab and #WarjakkaArtResidence – the #CROWDdance international community art network. After long joyful days of work we enjoy more gardening and art in the evening.
Pictured here are “Keho on Dacha” leader dance artist and choreographer Tanja Råman digging out some fresh potatoes from her garden, one of the sites of “Keho on Dacha” project; visual artist John Collingswood, visual storyteller Lölä Vlasenko and Oulu-based musician and sound artist Jussi Alaraasakka, who has been staying in Varjakka collecting sounds and making community-based sound art piece.
On lokakuun loppu, ensilumi on maassa (yllättävän aikaisin) ja kesä tuntuu jo kaukaisuudelta. Mietin mennyttä kesää ja sen fyysistä ja henkistä satoa…
Kuukausi sitten sunnuntaina 26. syyskuuta paikallinen kyläyhdistys järjesti Warjakka Puutarhalla sadonkorjuujuhlan. Koronarajoituksia rokotuskattavuuden myötä oli Oulussa alettu pikku hiljaa purkamaan ja ihmiset osallistui kyläyhdistyksen juhlaan noin 100 vierasta – hurjasti odotettua enemmän. Osallistujien määrä yllätti sekä järjestäjät että vieraat. Warjakka Puutarha on 2019 perustettu ja siellä on vasta muutamia kertoja ehditty järjestämään tapahtumia ja nekin on toteutettu koronapandemian rajoittaessa toimintaa. Sadonkorjuujuhlassa tarjoiltiin kotitekoista hernekeittoa ja puutarhalla paistettuja lättyjä. Taustalla soi musiikki ja välillä osallistuimme yhteislauluun. Esittelimme myös Warjakka AR virtuaalimuseota ja -galleriaa sekä Keho on dacha -hanketta. Ehdottomana vetonaulana oli Linnunradan tilan sympaattiset alpakat. Juhla oli kaikin puolin onnistunut. Tapahtumassa oli ihanan rento ja iloinen tunnelma. Siellä oli helppo aloittaa keskustelu tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Ihmiset olivat selvästikin tulleet olemaan yhdessä ja nauttimaan.
Minulle jäi tapahtumasta vahva tunne siitä, että paikallinen yhteisö oli alkanut tunnistamaan Warjakka Puutarhan ympäristönä, jossa tapahtuu yhteisöllistä ja taiteellista toimintaa. Warjakka Puutarhasta oli selvästikin tullut eri ikäisten kokoontumispaikka. Tämä ei ole aikaisemmin ollut näin. On ilmiselvää, että taiteen ja yhteisöllisen toiminnan avulla voi koreografioida tilan käyttöä ja yhteisön käyttäytymistä. Vielä muutama vuosi sitten kivijalat olivat metsän katveessa ja unohduksissa. Sinne poikkesi vain joitakin ohikulkijoita ja koiran ulkoiluttajia. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä tehdä tälle alueelle. Taiteen avulla olemme aloittaneet kuvittelemaan ja luomaan entisten työläisten perustuksille uusia mahdollisuuksia.
Havainnot yhteisön mukaan tulemisesta ovat parasta satoa menneen kesän pitkäjänteiselle taiteelliselle työskentelylle. Tämä näkyi molemmissa paikoissa Warjakka Puutarhalla ja Kalinushki dacha-kylässä. Monella tapaa aloin huomaamaan yhtäläisyyksiä puutarhanhoidon ja yhteisöllisyyden kehittämisen välillä. Usein huomasin etsiväni uusia tapoja lähestyä yhteisöllistä toimintaa puutarhanhoidon näkökulmasta ja sen tuomien mielikuvien avulla. Mietin, kuinka luoda yhteisöllisyydelle muheva alusta, jonne kylvää aitoja kohtaamisen siemeniä. Entä kuinka ravita orastavaa yhteisöllisyyttä, jotta siitä kasvaisi vahva ja rönsyilevä sato? Tekemisen hyvä ajoitus sekä kärsivällinen odottaminen tuntuvat olevan myös olennaisia osa yhteisöllisyyden kasvattamisessa samoin kuin puutarhanhoidossa.
Olen innoissani ensimmäisen kesän ‘tuloksesta’. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna.
Keho on Dacha 