Astuisinko oman pihani reunan yli?

Viime sunnuntaina paikallinen kyläyhdistys järjesti Warjakka Puutarhan avajaiset. Puutarhan toinen kausi pyörähti käyntiin koleana ja sateisena päivänä. Silti osallistujia saapui paikalle läheltä ja kaukaa. Itselläni oli ihana olo, kun sain ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa olla mukana järjestämässä tapahtumaa ja tehdä jotain hyvää Varjakan eteen. Hoksasin myös, etten tuntisi suurinta osaa osallistujista, jos en olisi tullut mukaan kyläyhdistyksen toimintaan muutama vuosi sitten. Missäpä olisimmekaan voineet tavata, kun olemme niin erilaisia ja eri-ikäisiä? Mikä siinä yhdessä tekemisessä kiinnostaa? Jokaisella on varmasti eri vastaus, mutta minulle se on: ihmiset! Tekemisen lomassa voi erittäin luontevasti tavata uusia ihmisiä sekä tutustua puolituttuihin paremmin. Keskustelun voi helposti aloittaa tuntemattomien kanssa ja välillä taas sukeltaa täysin itsenäisesti johonkin tehtävään. Ei tule kiusaantunutta tunnetta siitä, että mistä puhuisi seuraavaksi. Aina on jotain tekemistä. Talkoisiin osallistumisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta saa – aivan kuten urheilusuorituksestakin – hyvän mielen, joka kestää yllättävän pitkään. On mukava tunne, kun on ollut mukana, jossakin itseään isommassa toiminnassa ja saanut aikaan jotain sellaista, johon ei yksin pystyisi. On myös ilo nähdä, kun siitä on hyötyä isommalle joukolle ihmisiä sekä alueelle ja ympäristölle.

Warjakka Puutarhan avajaiset. Kuva: Mirjami Mäkelä

Kun keräilin Warjakka Puutarhan avajaisten tavaroita törmäsin myös yhteisöllisyyden vastavoimaan: itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Erään ohi ajaneen kalliin näköisen auton ikkunasta lensi roskat ojan penkkaan. Olin täysin ällistynyt. Miten joku, etenkin aikuinen, saattoi tehdä jotain tuollaista varsinkin nyt, kun on niin paljon tieteutta ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta? Olin kuvitellut, että tuollaiset dinosaurukset olisivat jo kadonneet. Olin väärässä.

Niinpä ajatukset yhteisöllisyydestä ja piittaamattomuudesta ovat pyörineet päässäni viimeiset pari päivää. Sattumalta törmäsin tänä aamuna videoon, jossa eräs urheiluvalmentaja kertoi motivaatiosta ja siitä, kuinka meillä saattaa olla sisäinen halu osallistua ja tehdä asioita, mutta tekemisen sijaan aivomme alkaa keksiä mitä ihmeellisempiä selityksiä siitä, miksi meidän ei pitäisi toimia. Jos vastus on liian suuri, emme toimi, vaikka periaatteessa olisimmekin kiinnostuneita. Ei ole aikaa, ei jaksa, liian pitkä matka, huono ilma, ei kehtaa, mitä muut ajattelevat, ehkä huomenna, en minä yksin halua/uskalla jne… Nämä on meille kaikille tuttuja selityksiä, joita aivoissamme pyörii. Ihminen on mukavuudenhaluinen olento, joka mielellään tekisi kaiken vähimmällä mahdollisella vaivalla (ainakin suurin osa meistä). Mitä enemmän pyöritämme näitä negatiivisia selityksiä päässämme sitä vahvemmaksi niiden luomat hermostolliset radat tulevat ja sitä hankalammaksi niiden uria on muuttaa. Tämä sama näyttää pätevän niin liikkumiseen kuin yhteisölliseen toimintaankin. Moni on kiinnostunut ja jopa haluaisi tulla mukaan, mutta ne selitykset, joilla väistämme osallistumista esim. talkoisiin tai muuhun yhteiseen toimintaan voittavat motivaatiomme. Lopulta emme vain saa aikaiseksi.

Nykyaikana olemme jotenkin vieraantuneita yhdessä tekemisestä. Minun sukupolveani ja sitä nuorempia ei ole opetettu talkoilemaan, emmekä ole kokeneet yhteisöllisyyttä osana yhteiskuntaa ja elämän arkea samalla tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Olemmekohan ajautuneet yksilöllisyyden ylikorostamiseen ja sitä kautta huomaamatta itsekeskeisyyteen? Mitä se yhteisöllisyys sitten oikein on? Miten sitä voi kehittää? Entä miltä näyttää yhteisöllisyyden puute? Miten asenteita voi muuttaa?

Warjakka Puutarha sijaitsee Warjakan taidepolun varrella ison männyn edustalla ja läheisyydessä, Varjakan venesatamaan vievän tien varrella. Alue on erittäin suosittu virkistysalue kesäisin. Puutarhalla työskennellessä tulee aina juteltua ohikulkijoiden kanssa. Kun olen tiedustellut, josko heitä kiinnostaisi vuokrata kasvatuslaatikko ja alkaa Warjakka Puutarhan vilvelijäksi, moni nopeasti kieltäytyy ja kertoo, että hänellä on jo oma piha. Totta, suurimmalla osalla meistä on jo oma piha, niin minullakin. Miksi minä vaivautuisin omalta pihaltani jonnekin muualle? Tässä yhteydessä aloin miettimään tuota aikaisemmin mainitsemaani motivaatiovideota ja niitä selityksiä, joita aivoissamme kehitämme, jotta meidän ei tarvitsisi osallistua. Osallistuahan voi toki hyvin monella eri tavalla, ei ainoastaan viljelemällä ja talkoilemalla. Saatamme olla kiinnostuneita osallistumaan esim. kyläyhdistyksen talkoisiin tai vuokraamaan sen kasvatuslaatikon Warjakka Puutarhalta, mutta ne syyt, joilla latistamme ajatuksen ovat vahvempia kuin itse motivaatio. Työn määrä saattaa huolettaa tai se, että osaako ja menestyvätkö kasvit. Entä jos joku tärvelee kasvatukseni tai metsän eläimet syövät ne? Meillä kaikilla on omat huolemme.

Warjakka Puutarhan kevät. Kuva: Tanja Råman

Warjakka Puutarhan laatikoissa on sen verran hyvä pohjustus, että niissä saa aloittelevakin viljelijä kasvinsa kasvamaan hyvin pienellä vaivalla. Vieressä on vesisäiliöt sekä lähellä on tarjolla lisälannoitusta. Kasteluapuakin löytyy, jos ei joku viikko itse pääse paikalle tai jos on liikuntarajoitteinen. Kaikki ovat tervetulleita omalla panoksellaan. Warjakka Puutarhan yhteisössä on hyvä yhteishenki, johon on helppo tulla mukaan. Tähän mennessä puutarha on säästynyt tuhoilta ja ilkivallalta. Uskon myös, että mitä enemmän Varjakan alueesta (siis oman pihan ulkopuolisesta alueesta) huolehditaan yhteisesti sitä vähemmän ilkivaltaa täällä tapahtuu. Kaikki siis hyötyvät.

Meillä on vastuu huolehtia myös pihamme ulkopuolisesta ympäristöstämme, sillä valitettavasti noita aikaisemmin mainitsemiani dinosauruksia vielä riittää. Kävelenkö siis hänen pudottamiensa roskien ohi ja teeskentelen, etten näe niitä? Kun teeskentelee tarpeeksi kauan, sokaistuu eikä todellakaan enää huomaa niitä roskia siellä ojan penkassa. Jälleen opetamme omaa hermostoamme ja aivojamme tiettyihin kaavoihin. Valitettavasti tämä passiivinen asenne on yhtä huono, kuin dinosauruksella itsellään. Roskat eivät itse pysty siirtymään roskikseen, vaikka kuinka sitä toivoisin. Minulla on siis vastuu tehdä jotain – ei ainoastaan siistiä aluetta, vaan myös aktiivisesti pyrkiä muuttamaan dinosaurusten asenteita. Tätä miettiessäni aivoissani ensimmäisenä välähtää, että mitä minä voisin muka tehdä yksittäisenä ihmisenä. Ehkä en paljoa. En tunne tätä kyseistä dinosaurusta ja ehkä suora puhuttelu johtaisi vain sanaharkkaan eikä tuottaisi tulosta. Mutta ehkäpä asenteiden muuttaminen onkin jo sen verran isompi asia, johon tarvitaan yhteisön voimaa ja ‘talkoita’. Se, että yhteisö välittää alueestaan, viestii kauemmas. Mutta se tarkoittaa yhä enenevässä määrin sitä, että alueen asukkaiden tulee oikeasti välittää omasta asuinalueestaan – myös siitä oman pihapiirin ulkopuolisesta alueesta ja tehdä sen hyväksy jotain. Varjakassa meillä on paljon, josta olla ylpeitä ja mistä nauttia: meren läheisyys, luonto ja alueen mielettömän kiehtova kulttuuriperintö. Näitä ei kaikkialta löydy.

Uskaltaisin väittää, että yhteisöllisyys on ase itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Osallistumalla yhteisölliseen toimintaan eri tavoin ja viestimällä siitä omassa lähipiirissä on yksi hyvä tapa levittää tietoisuutta ja muuttaa itsekeskeisyyden kulttuuriamme ympärillämme. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään tai hetkessä, vaan se on meidän kaikkien tietoista pidempiaikaista muutosta ja sitä, että kävelylenkille lähtiessämme nappaamme vaikka roskapussin mukaan tai osallistumme jollakin muulla tavalla yhteisen ympäristömme ylläpitämiseen. Vuokraamalla kasvatuslaatikon Warjakka Puutarhalta on yksi hyvä tapa piristää ympäristöä ja viestiä alueen huolenpidosta täällä liikkuville. Jokaisen panos voi olla omanlaisensa. Tärkeintä on aktivoitua. Viime vuonna työskentelin tanssitaiteilija ja aktivisti Maya Mi Samuelsenin kanssa. Hän asuu pienessä yhteisössä, pienessä saaressa Pohjois-Norjassa. Vaikka hän tuntuukin erittäin vahvalta henkilöltä, niin myös hänen pitää stempata itseään aktiivisuuteen. Hänen mottonsa on jäänyt mieleeni: “Feel the fear but do it anyway.” Uskalla siis rikkoa ne omat urautuneet ajatusten polut ja kokeile polun sivuhaaraa. Mihinhän se voisi johtaa?

Mitä muuta hyötyä on aktiivisuudesta? Se, mitä omassa pihapuutarhassa ei useinkaan kasva (mutta menestyy yleensä erittäin hyvin yhteisöllisissä puutarhoissa), on sosiaalisuus ja ystävyyssuhteet. Warjakka Puutarha on paljon muutakin kuin salaatin tai kukkien kasvattamista. Se tarjoaa kohtaamispaikan. Etenkin näin korona-aikakautena hyvin moni on huomannut olevansa yksin. Tutkitusti yksinäisyys on yksi pahimmista aikamme vitsauksista, fyysisten ja henkisten oireilujen aiheuttajista. Olemme luonteeltamme sosiaalisia. Voisikohan lääkäri jonakin päivänä reseptien sijaan määrätä yhteisöllisiä talkoita? Muualla maailmallahan lääkärit määrävät jo potilaille joissakin tapauksissa taidetta. Miksi ei siis jonakin päivänä talkoita?

Palatakseni vielä tämän aamuiseen motivaatiovideoon sain siitä mukaani kaksi asiaa, joilla pönkittää omaa motivaatiotani silloin, kun ei tekisi mieli, ei viitsisi eikä jaksaisi. Ensinnäkin ulkopuolisen motivaattorin esim. ystävän merkitys ja se, että on luvannut jollekin jotain. Miksipä ei hommata esim. Warjakka Puutarhalta kasvatuslaatikkoa yhdessä kaverin kanssa? Silloin voisi järjestää viikottaiset treffit puutarhalle tai yhdistää kevyen puutarhanhoidon vaikka osaksi kävelylenkkiä. Toinen asia, joka jäi videosta mieleeni, on antaa itselleen lupa kokeilla ja lopettaa, jos se ei sitten ollutkaan se oma juttu. Aloittaminen on yleensä se kaikkein vaikein asia. Kokeilemalla talkoita ei menetä kuin muutaman tunnin ja siitäkin menetyksestä ympäristö hyötyy. Kokeilemalla voi myös yllättää ne urautuneet aivopoimut, jolloin saattaa huomata nauttivansa yhdessä tekemisestä.

Siksipä kannustaisin sinua rohkeasti astumaan pihasi rajan yli ja seuraamaan sitä hieman tuntemattomampaa polkua.

Warjakan taidepolku. Kuva: Mirjami Mäkelä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: