Nilkuttaen eteenpäin

Tämä kesä oli hankkeellemme vaikeaa murroksen ja muutoksen aikaa, jossa kipuilimme ja etsimme reittiä jotakin uutta kohti. Venäjän hyökkäyssota yllätti ja järkytti koko työryhmäämme. Lopulta se hajotti alkuperäisen suomalais-venäläisen työskentelytiimimme – ei eriävien mielipiteiden vuoksi, vaan siksi ettei yhteistyön jatkaminen ollut enää pakotteista johtuen käytännössä mahdollista. Yhteisen työskentelymme keskiössä on aina ollut ihmisten kohtaaminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen.

Miten toimia, kun hanke tuntuu kaatuvan näin valtavan haasteen, koko Eurooppaa ravisuttavan sodan edessä? Heittääkkö koko hanke menemään vaiko pitää siitä kiinni ja antaa sen näyttää ajallaan, mitä siitä muotoutuu? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Olimme valtavan ja ennalta arvaamattoman kokemuksen edessä, emmekä tienneet, mitä tehdä. Tuntui kuin sota olisi katkaissut Keho on dacha -hankkeelta toisen jalan. Järkytyksestä huolimatta hanke jatkoi nilkuttaen eteenpäin.

Odotimme ja keskityimme puutarhaan. Purimme energiaamme multaan, annoimme kasvien ja taiteen tekemisen lohduttaa. Pikku hiljaa huomasimme, että Varjakassa yhteisön keskuudessa jo tekemämme työ alkoi kasvattaa hedelmää. Tuntui, kuin ympäröivä yhteisö olisi kannatellut meitä. Pitkäjänteinen puutarhatyö alkoi tuottamaan myös oikeaa ruokaa. Viime kesänä istutetut hedelmäpuut (omenat, päärynä ja luumu) kukkivat keväällä kauniisti ja yllätyksekseni alkoivat tuottamaan hedelmää jo nyt. Yleensä hedelmäpuut saavat ensimmäiset hedelmänsä vasta 3-5 vuoden päästä istutuksesta. Mansikat ja perunat menestyivät myös erittäin hyvin. Sadonkorjuu ja omavaraisuuden lisääminen tuntuivat erityisen tärkeiltä ja sydäntä lämmittävältä tänä kesänä.

Hankkeen vaikeuksista huolimatta teimme alueella taiteellisia kokeiluja ja etsimme hankkeelle uutta suuntaa. Päädyimme luomaan kaksiviikkoisen Keho on dacha -näyttelyn Varjakan venesatamassa sijaitsevaan paikallisen kyläyhdistyksen Warjakkalaiset ry:n Kalamajaan osana TaikaBox ry:n Art Hubia. Näyttely keskittyi abstrakteihin teoksiin yhteisölliseltä Warjakka Puutarhalta. Abstrakti aihe tuntui antavan meille tilaa ja aikaa miettiä, mitä Keho on dacha -hanke on, jos se ei enää ollut Warjakka Puutarhan ja Kalinushki -dachakylän yhteistyötä.

Näyttely tarjosi myös toiminnallisen taidepisteen, jossa Kalamajan vieraat saattoivat askarrella luonnonmateriaaleista sekä luoda yhteisen animaation. Animaatio toteutettiin asentamalla kamera Kalamajassa sijaitsevan pöydän yläpuolelle. Painamalla pöydällä olevaa puista nappia kameralla otettiin kuva valkoisen paperin päälle asetetuista kävyistä, kepeistä ja helmistä joka kerta, kun niitä hieman siirrettiin. Jokainen kuva lisättiin jo olemassa olevaan animaatioon ja pikku hiljaa Kalamajan vieraiden yhteinen animaatio ja tarina muotoutui. Tämä oli hauska tapa saada ihmiset leikittelemään taiteen tekemisellä.

Kalamaja tarjosi paikalliselle yhteisölle, Varjakan venesatamassa vieraileville matkailijoille ja meille kohtaamispaikan. Kohtaamiset olivatkin kesän työskentelyn kohokohtia. Ne alkoivat viitoittamaan Keho on dacha -hankkeelle myös uutta suuntaa. Tämän kesän työskentely ruokki ajatusta siitä, että voisimme viedä Keho on dacha -hanketta rohkeammin yhä syvemmälle yhteisön kanssa työskentelyyn Varjakassa. Mietimme, jos abstraktien paikkaan liittyvien kuvien sijaan kehittäisimme ensi kesäksi näyttelyn sarjan potreteista (tai julkaisisimme peräti kirjan), joka nostaisi esiin paikallisen yhteisön arjen sankareita.

%d bloggers like this: